<![CDATA[Taitaa - Blogi]]>Thu, 05 Jul 2018 00:06:51 +0300Weebly<![CDATA[Kokemuksia]]>Tue, 03 Jul 2018 07:21:28 GMThttp://taitaa.fi/blogi/kokemuksia
Viime viikolla vietimme lukioystävieni kanssa muutaman päivän Kööpenhaminassa. Ylioppilaiksi valmistumisesta on kulunut jo 10-vuotta ja aika tuntuu yhtä aikaa lyhyeltä, mutta myös hyvin kaukaiselta. Aloittaessani abivuotta olin lopettamassa lukion. Olin suorittanut kaikki tarvittavat kurssit jo kahdessa vuodessa, enkä kokenut mitään tarvetta ylioppilaslakille, koska uskoin etten koskaan menisi yliopistoon. Epäilin koko yläasteen mahdollisuuksiani pärjätä lukiossa, joten ajatus yliopistosta oli mahdoton. Mitä nyt sanoisin nuorelle itselleni olisi: 
Älä välitä mitä opettajat tai muut sinulle sanovat mahdollisuuksistasi selviytyä koulussa. Tekemällä töitä pärjäät kivuttomasti ja tulet valmistumaan yliopistosta koko kouluhistoriasi parhain, kiitettävin arvosanoin, koska siellä pääset tekemään niitä asioita joista nautit,
​​kehityt taitavaksi opiskelijaksi ja sinulla ​ei ole huolia arjesta.
​Tee siis ylioppilastutkintosi ylpeästi loppuun,
koska siitä seuranneet asiat ovat parasta elämässäsi.
Yliopisto ei oikeasti ollut pelkkää ruusuilla tanssia ja ensimmäisenä vuonna ymmärsin nopeasti, kuinka suuri osa taidealojen opiskelijoista suuntautuu alalle jo lapsesta saakka. Itse kiinnostuin maalaamisesta vasta lukiossa, enkä odottanut joka ilta kotiinpääsyä piirustusteni äären. En odottanut sitä edes kuukausittain, joten aloin epäillä taitojani vähäisen harjoituksen vuoksi. Tein opinnoissani asioita jatkuvasti ensimmäistä kertaa, kuten keramiikkaa, taidegrafiikkaa, elävän mallin piirustusta ja analogista valokuvausta. Epävarmuudessa jumittuu näkemään itsestään vain sen heikoimman puolen, jättäen huomioimatta muut osa-alueet, kuten jatkuvan visuaalisen analysoinnin. Kiinnostus taidemaailmaa kohtaan kasvattaa esteettisen havaitsemisen taitoja, vaikka toteutus tarvitsisi vielä harjoitusta. Lisäksi käsillä tekemisen taidot kehittyvät myös muuta kautta. Olen valokuvannut, neulonut, ommellut, liikkunut ja tehnyt puutöitä lähes koko ikäni. Urheilun parissa puhutaan usein varhaisen erikoistumisen ongelmasta, ettei nuorena tulisi keskittyä vain yhteen päälajiin ja uskon samana ajatuksen vaikuttavan myös taiteissa. 
Pitkän ja mutkaisen pohdintani taustalla siintää ajatus epävarmuuden sietämisestä. Elämässämme kohtaamme jatkuvasti epävarmuutta ja olen ollut onnekas, kun olen saanut silloin ohjausta viisaammiltani, olen hakenut tietoa ja pysähtynyt pohtimaan aitoja kiinnostuksen kohteitani. Epävarmuus muuttuu luottamukseksi kokemusten myötä, joten opi sietämään sitä. Heittäydy elämään täysillä luottaen itseesi, koska se on oikeasti parasta elämässäsi.
Ja psstt.. Kiitos ystävät, te vahvistatte luottamusta
]]>
<![CDATA[Epäonnistuminen]]>Tue, 24 Apr 2018 14:27:39 GMThttp://taitaa.fi/blogi/epaonnistuminen
Voin paljastaa olevani huono epäonnistumaan. Se on kuitenkin väistämätöntä ja yksi tärkeimmistä tapahtumista oppiessamme uusia taitoja. Epäonnistumisten kautta opimme reflektoimaan toimintaamme, ongelmanratkaisukykyjä sekä väistelemään karikoita tulevaisuudessa. Älyllisellä tasolla siis ymmärrän siitä olevat hyödyt, mutta kohdatessani epäonnistumisia menetän motivaationi täysin. Hautaan pilalle menneet tekeleet kaapin perukoille, jotteivät ne vahingossakaan muistuttaisi minua taitojeni puutteista. Näin oli käydä myös jumppapallon päälliselle ensimmäisen sovituksen jälkeen, ellei zero waste -ajattelutapa olisi koputellut takaraivooni. Paras tapa hyödyntää ostamani kangas uudelleen oli ryhtyä korjaamaan tekemäni virheet.
Aloitin korjaukset ratkomalla yhden kaistaleen ja ompelin jokaisen sauman puoli senttimetriä lähempää. Päällinen kutistui liikaa ja seuraavaksi ratkoin osan tekemistäni kavennuksista. Istuvuus muistutti soikiota, joten leikkasin, ompelin ja mallasin nuppineuloilla istuvuutta. Epäonnistumisesta seurasi lisää epäonnistumisia, mutta muutettuani tavoitetta pystyin suhtautumaan niihin paremmin. Tavoitteenani ei ollut enää tehdä maailman parasta jumppapallon päällistä ensi yrittämällä, vaan saada hyödynnettyä kangas uudestaan. 

Van, se välttää


Pallon päätykappaleet eivät vieläkään ole täydelliset, muodostaen laskoksia, joten minun pitäisi tarttua ratkojaan vielä kerran. Pallo kuitenkin ajaa jo asiansa, eikä se huuda enää täydellistä epäonnistumista. Jaksamalla harjoitella, muutin kaiken itseasiassa 90% onnistumiseksi. Taitojen raskain osuus on harjoitus. Perfektionistisella luonteella motivaatiovarastot voivat kuitenkin imeytyä kuiviin, jos harjoitus ei tuota enää iloa, vaan se muuttuu pakkomielteiseksi täydellisyyden tavoitteluksi. Ilman sinnikästä työskentelyä ja itsemme patistamista emme oppisi mitään, mutta itsemme tähden on toisinaan hyvä ajatella kainuulaisittain: van se välttää.
]]>
<![CDATA[Talvivaatteiden huoltoa, osa 2]]>Tue, 17 Apr 2018 16:47:36 GMThttp://taitaa.fi/blogi/talvivaatteiden-huoltoa-osa-2
Luen tällä hetkellä Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika -kirjaa. Itse tekeminen todistetusti kohottaa mielialaa, mutta siitä huolimatta saatamme syystä tai toisesta vältellä siihen ryhtymistä. Kirja tarjoaa työkaluja itsereflektiolle, mutta ennen kaikkea se rohkaisee muokkaamaan ajatuksia ja asettamaan toiminnalle tavoitteita. Oma tavoitteeni on saada talvivaatteet varastoitua niin, että voin ottaa ne ensi talvena käyttöön ilman pahanolon tunteita. Reikätaskussa tuskastuttaa, jos avaimia täytyy etsiä toistuvasti ulko- ja sisävuoren välistä tai häpeillessä rikkinäisiä hanskoja täytyy kulkea kädet taskuissa. Se, että tahdon korjata vaatteeni nousee sisäisestä motivaatiosta. En tahdo ostaa uutta, koska vanhat vaatteeni ovat vielä käyttökelpoisia, mukavia ja miellyttävät itseäni, joten häpeän ja tuskastumisen käyttökokemuksista pääsisi helposti eroon neulalla ja langalla, mutta kun ei.
Aikaansaamisen taika -kirjassa opetetaan huomioimaan toistuvia ajatuskaavoja. Se, että moittii itseään ei kannusta tekemiseen. Tunnistan itsessäni tämän piirteen. En ole kehunut itseäni toimeliaaksi katsellessani joka viikko ennen luisteluharjoituksia rikkinäisiä sormenpäitä. Ajatukset ovat menneet radalle: "tätäkään en saanut tehtyä, taas unohdin, kamala työ...". Opiskelijani huomauttaessa, kuinka minun olisi jo korkea aika ostaa uudet hanskat, aloin puolustella itseäni "olen ajatellut..." puhein. Kaiken kukkuraksi sisäisenristariidan ja aikaansaamattomuuden pahanolon puuskassa, esittelin hänelle vanhat parsimisjäljet todistaakseeni pari vuotta sitten korjaaneeni hanskat jo kertaalleen.
Voimme kuitenkin muuttaa urautuneita ajatuksia kiinnittämällä niihin huomiota. Tänään en moittinut itseäni vaan kirjan innoittamana muutin "minun pitäisi..." -ajatuksen muotoon "minä teen, koska tarvitsen hanskojani vielä tänä keväänä. Minä osaan paikata nopeasti ja laadukkaasti. Minä tiedän saavani tästä hyvän mielen ja kiitän itseäni uudestaan syksyllä." Aikaansaamisesta seurannut hyvänolon tunne ei tullut itselleni yllätyksenä, mutta se, että sain parsittua hanskat kasaan ilman erillistä kangasta sen sijaan tuli. Kirjan mukaisesti, emme usein osaakkaan arvioida tilanteita kovinkaan realistisesti ennen kuin kokeilemme. Kokeiltua saamme uutta tietoa ja opimme, jolloin pystymme arvioimaan tilannetta seuraavalla kerralla paremmin.
]]>
<![CDATA[Talvivaatteiden huoltoa, osa 1]]>Fri, 13 Apr 2018 16:30:46 GMThttp://taitaa.fi/blogi/talvivaatteiden-huoltoa-osa-1
Nyt kun ilmat lämpenevät ja vaatteet vaihtuvat keväisiin kannattaa talvivaatteiden varastointiin lisätä muutama minuutti, niin että syksyn tullessa voi jälleen pukeutua lämpimiin vaatteisiin kuin uusiin. Talvivaatteet pitävät sinusta hyvää huolta talven kylmyydessä, joten ne ovat ansainneet kaiken kiitoksen takaisin.  Tässä klassiset vinkit nahkavaatteiden huoltoon:
- Harjaa lika ja pölyt pois.
- Tahrat, jotka eivät harjalla irtoa, voi pyyhkiä kostutetulla siivousliinalla.
Peruspuhdistuksen jälkeen alkaa paras osuus, koska käsittelemällä tuotteet oikean värisellä suoja-aineella saat nahan uudenveroiseksi. Suoja-aineen voi jättää tuotteen pinnalle siirtäen kiillotuksen syksyyn, jolloin pölyt pyyhkisi tarvittaessa muutoinkin. Kuivata tuotteet huoneen lämmössä ja täytä kengät, esimerkiksi sanomalehdellä pitääkseen muotonsa.
]]>